Moi taas!

Pääsiäisenä oli kivaa. Kävimme kirkossa ja mummi ja ukki olivat meillä yötä. Söin paljon suklaamunia (nam!) ja tein mummin kanssa huippuhyvää marjarahkaa. Olimme poimineet kesällä lakkoja ja nyt juhlana herkuttelimme niillä. On mahtavaa, kun luonnosta saa vapaasti kerätä marjoja ja muuta. Jospa luonnossa kasvaisi suklaatakin!

Söimme ukin ja vaarin kanssa suklaata ja samalla ukki opetti minulle shakin pelaamista. Kerroin heille, että haluaisin samanlaisen koiran kuin Aapon Noola. Ukki kuuli, että Nooa, ja se johti meidät puhumaan Raamatun Nooa-kertomuksesta.
Jumala oli luonut maailman ja tehnyt kaiken hyväksi, mutta sitten ihminen valitsi pahan. Ihmiset tekivät maailmasta huonon ja vaarallisen paikan elää. He eivät enää halunneet kuunnella Jumalan neuvoja. Jumala päätti aloittaa kaiken alusta ja käytti Nooaa apunaan, sillä Nooa halusi totella Jumalaa.

Nooa alkoi rakentaa Jumalan käskystä suurta laivaa kuivalle maalle. Alukseen hänen piti ottaa kaikista eläimistä uros ja naaras eli tyttö ja poika. Suureen laivaan meni myös Nooan perhe. Alkoi sataa rankasti ja tuli vedenpaisumus. Vain Nooan laivassa olleet eläimet ja ihmiset pelastuivat.
Kun vesi laski ja tuli taas kuivaa maata, pelastuneet ihmiset ja eläimet tulivat pois laivasta ja levittäytyivät elämään ja lisääntymään pitkin maailmaa.

Jumala lupasi, ettei enää koskaan hävitä kaikkea luomaansa. Tämän liiton merkiksi Jumala antoi värikkään sateenkaaren. Vaari ja ukki sanoivat, että parhaan liiton Jumala teki ihmisten kanssa antamalla Jeesuksen pelastajaksi.

Mietimme, että olikohan siellä Nooan laivassa vain yhdenlaisia koiria ja vasta myöhemmin niistä on tullut eri rotuja? Tai ehkä ne koirat olivatkin joitain villisusia ja niistä on tullut kaikenlaisia koiraeläimiä.
Haluaisin oman koiran, mutta jos olisin itse eläin, haluaisin olla leijona. Olisi hienoa olla eläinten kuningas ja elää jossain Afrikassa. Tai voisin olla joku muuttolintukin. Silloin saisi lentää ja nähdä monien maiden hienoja maisemia korkealta. Olisi komeaa olla kotka! Mikä eläin sinä haluaisit olla?

Kävimme Aapon ja Noolan kanssa etsimässä vapunviettopaikkaa. Otamme mukaan munkkeja ja simaa ja keksimme jotain hauskaa. Menimme yhden metsikön reunaan, missä on hieno kiipeilykivi. Tulimme tosi vihaisiksi päästyämme perille, sillä jotkut olivat sotkeneet paikan. Se oli täynnä roskia ja sotkua. Siellä oli rikottu pullojakin, ja Noolan tassuun tuli pieni haava.
Miten ihmiset voivat olla niin tyhmiä, että roskaavat ja sotkevat! Samalla muistin, että olen joskus itsekin heittänyt karkkipaperin pihalle. Päätimme Aapon kanssa, että emme roskaa enää ikinä. 

Menimme seuraavalla viikolla siivoamaan paikkaa. Löysimme samalla tyhjiä lyttäämättömiä tölkkejä, jotka palautimme kauppaan ja saimme niistä panttirahat. Vaari ihmetteleekin aina, miten paljon ihmisillä on rahaa, kun he heittävät rahaa maahan. Tyhjä tölkkihän on rahaa, ja on ekoteko palauttaa se kauppaan. Mutta luonnossa se on maatumaton, ruma roska!

Kirjoitimme kotona pahville varoituskyltin: ”Älä sotke! Joka toiselta roskaajalta pää poikki. (Yksi on jo roskannut!)” Äiti kehui meitä paikan siivoamisesta, mutta kyltistä hän ei tykännyt. Hänen mielestään se ei ollut niin hyvä vitsi. Kirjoitimme uuden: ”Älä sotke! ”On siistiä olla siisti!”

Mirjamillakin on nyt joku ekovillitys. Hän ostaa kirpparilta vaatteita ja muistuttaa aina tavaroiden kierrätyksestä. Äiti on ollut aina tarkka eikä halua hankkia mitään turhaa. Äidin ja minun ”turha” on vain usein erilainen.

Taivaan Isä on luonut meille hienon maailman ja antanut ihmisille etuoikeuden pitää huolta luonnosta ja eläimistä. Sovitaanko yhdessä, että ei roskata ja sotketa luontoa? On siistiä olla siisti!

Kevätterveisin PietuPiirroskuva Pietusta.

 

 

 

VANHEMMILLE:

Viljelkää ja varjelkaa

Huhtikuun pyhäseikkailu kertoo Nooasta. Nooan tarina, kuten koko Raamattu, kertoo siitä, että Jumala tahtoo pelastaa ihmiset – sitä kutsutaan pelastushistoriaksi ja se on oikeastaan Raamatun "juoni". Jumala loi maailman hyväksi, mutta ihminen valitsi synnin ja särki hyvän maailman. Jumala toimii kuitenkin jatkuvasti pelastaakseen meidät. Pelastushistoria huipentuu Jeesukseen. Jumala antoi oman poikansa ihmiseksi ja kuolemaan meidän väärien tekojemme puolesta. Näin pääsiäisen jälkeen saammekin muistaa, että Jeesus on kuollut ja voittanut kuoleman meidän puolestamme, me saamme siis elää turvallisella mielellä, mutta meillä on myös vastuumme. Jumalan rakkaus ja pelastavat teot meitä kohtaan synnyttävät meissä rakkauden lähimmäisiä ja luomakuntaa kohtaan ja halun toimia meitä ympäröivän maailman parhaaksi.

Kristityn vastuulliseen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään ei kuulu vain vastuu ihmisistä, vaan myös vastuu luomakunnasta. Jumala loi maailman ja antoi sen ihmiselle viljeltäväksi ja varjeltavaksi. Emme siis voi suhtautua luontoon välinpitämättömästi. Se ei ole omamme vaan olemme Jumalan työtovereita maailmassa. Meidän tehtävämme on huolehtia kauniista ja ihmeellisestä maapallosta.

Helposti ajattelemme, että yhden ihmisen teoilla ei ole merkitystä. Kuitenkin jokainen pienikin teko on tärkeä. Luonnon kunnioittaminen, arvostaminen ja suojeleminen on yksi tehtävistämme maan päällä, vaikka emme aina näkisikään suoraan tekojemme vaikutuksia. Se on osa Jumalan tahdon mukaista elämää. Oma esimerkki on paras opettaja lapsillekin!

Yhteiset luontoretket lujittavat luontosuhdetta ja ovat perheen yhteistä hyvää aikaa. Usein lapset kertovatkin, että parasta lomalla on ollut perheen retki merenrantaan tai nuotiolle metsään.

Donkkikset
to 28.4. klo 18-20 Lohtajan pappilassa
ti 3.5. klo 18-20 Marinkaisten rukoushuoneella

Donkkis on toiminnallinen ilta alakoululaisille ja eskareille, ohon kuuluu raamattuopetusta, Saku ja Ruut, yhteistä toimintaa, nyyttärit, seurakunnan iltapalaa sekä palkintoja.

Ilmoittaudu

ke 20.4.-ke 27.4.2022 kirkonkylän Donkkis-iltaan Lohtajan pappilassa

ke 20.4.-ke 2.5.2022 12 Marinkaisten Donkkis-iltaan Marinkaisten rukoushuoneella

Tulossa!

25.-26.5. Yö kirkossa -tapahtuma, josta tarkemmin myöhemmin!

Pyhäseikkailu-tehtävät

Maaliskuun Pyhäseikkailu-tehtävät löytyvät pdf-liitteestä, joka ei täytä saavutettavuuskriteerejä.