Suola

Ilman suolaa ei pysy elossa. Jos suola unohtuu ruuasta, jää se harvoin huomaamatta. Pieni ripaus suolaa vie makeasta vedenmaun ja suolainen ruoka tarvitsee... suolansa.

”Te olette maan suola”, sanoo Jeesus seuraajilleen sunnuntain evankeliumissa. Toteamus on kokonaisvaltainen. Se ei koske ainoastaan ajatuksiamme ja tekojamme, vaan nimenomaan olemistamme ja elämistämme. Jeesus ilmaisee myös huolensa siitä, jos suola menettää makunsa.
Mauton suola rinnastetaan evankeliumissa piiloon laitettuun lamppuun. Piilossa oleva lamppu ei valaise ympäristöä. 
Olen kuullut mautonta suolaa verrattavan myös kylmään saunaan. Kylmä sauna tuottaa pettymyksen. Saunasta tekee saunan lämpö ja löylyt, suolasta suolan sen maku ja voima.
Toisaalla evankeliumeissa Jeesus liittää yhteen suolaa koskevan kehoituksen ja kehoituksen sovussa elämiseen. (Mark. 9:50)

Voisiko suolana oleminen olla hyvän sanoman varassa elämistä, turvallisesti ja avoimesti? Luottamusta siihen, ettei ole mitään, mikä olisi Jumalalta 
salattua, ei mitään, mihin hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa ei ulottuisi.

 

 

Hanna Byskata.Hanna Byskata
perheneuvoja 
Kokkolan seurakuntayhtymä
hanna.byskata@evl.fi

 


Matteus 5:13-16

Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
»Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. 
Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.