Syyskuun kirje

Hei

Nimeni on Pietari, mutta kutsu minua Pietuksi kuten muutkin. Voin olla sinulle jo ennestään tuttu tai kuulet minusta nyt vasta ensi kertaa. Olen jalkapalloa ja rumpujen soittoa harrastava koululainen ja joudun usein monenlaisiin seikkailuihin. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, isosisko Mirjami, pikkuveli Iisakki ja Kossi-kissa. Muita tärkeitä ihmisiä ovat paras kaverini Aapo ja joukko muita kavereita, vaari, mummi ja ukki sekä kummieno Tuomas. Vaarin kanssa meillä on usein mielenkiintoisia jutteluhetkiä.

Olin kesällä seurakunnan leirillä, jalkapalloturnauksessa, mummilla ja ukilla, Aapon mökillä ja perheen kanssa matkailuautolla Lapissa. Jalkapalloturnauksessa saimme pronssia. 

Taas on koulu alkanut. Ja taas minä törmäilin, sananmukaisesti. Meillä on uusi ope. Kutsumme häntä ponnari-Pontukseksi. Ansku sanoi opelle, että heillä on Pontus-niminen koira. Pontus tuumi, että hän erottuu tästä kaimastaan varmaan poninhännällä ja silmälaseilla. Meillä on myös uusi luokkakaveri Karri, jonka isoveljeen törmäsin kirjastossa. Luin kirjan takakantta enkä huomannut kulman takana ollutta poikaa. Kaaduin hänen syliinsä. Nolostuin. Hän tokaisi vain:” Terve, minä olen Aarne.” Aarne istui pyörätuolissa. 
Sanoin nimeni ja ajattelin, että olisipa jännää huristella kovaa vauhtia sähköisellä pyörätuolilla. Mutta saman tien hoksasin, että olisipa kauheaa, jos ei pääsisi kävelemään ja joutuisi olemaan pyörätuolissa. Aarne näytti kyllä aivan iloiselta. Mieleen tuli myös meidän papin kertoma juttu. Hän oli törmännyt johonkin vanhaan tätiin, ja tämä oli säikähtänyt ja huudahtanut: ”Voi Herra Jumala!”. Pappi oli vastannut: ”Pappi vain.” Paljon ehdin ajatella pienessä hetkessä. 

Karri kertoi myöhemmin, että Aarne oli menettänyt kävelykykynsä sukeltaessaan laiturilta meren pohjaan. Juttelin vaarin kanssa tästä, kun olimme viimeisillä loppukesän lämpimillä uimassa. Vaari oli ollut ukkopiirissä eli miesten raamattupiirissä, ja he olivat lukeneet siellä psalmia 139.  Vaari otti älypuhelimensa esille ja sanoi lukevansa sieltä toisinaan Raamattua. Tämän psalmin voisi kiteyttää näin: minä olen ihme ja Jumala tuntee minut. Vaari otti käteensä hiekkaa ja luki: ”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä. Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.” 

Yritin laskea kouran pohjalta hiekanjyvien määrää.  Oletko koskaan kokeillut? 10 jyvää oli mitättömän vähän verrattuna pitkään hiekkarantaan. Edes pientä osaa hiekanjyvistä ei pysty laskemaan, ja Jumalan ihmeitä on vielä enemmän. Kauempaa katsottuna hiekka näytti tasaisen vaaleanruskealta, mutta lähitarkastelulla hiekan jyväsiä oli monen värisiä ja erimuotoisiakin! 

Me ihmisetkin olemme erilaisia ja samanlaisia yhtä aikaa. Aarne vaikutti mukavalta kaverilta, vaikka ei pystynyt kävelemään. Kaikilla on jotain vaivaa ja kaikilla myös iloa, ja jokaisella paljon Jumalan antamia lahjoja. Ajattelen, että olen aika hyvä jalkapalloilija ja minulla on hyvä rytmitaju. Ja osaan olla hyvä kaverikin. On minussa paljon huonoakin, mutta vikojani en nyt välitä luetella. Vaari sanoi, että jokainen haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Ja jokaista Jumala rakastaa valtavasti. 

Kirjoitan sinulle mieluusti jatkossakin…

 - Pietu

Vanhemmille

"Minä olen ihme, suuri ihme..." kuuluu Raamatun sanat.
 
Kun lapsi syntyy, naisesta tulee äiti, miehestä isä. Sanotaan, että lapsi on lahja Jumalalta. Kallisarvoinen, hauras, toivo tulevaisuudesta, suvun jatkumisesta. 
 
Lapsi on meille lainaa, hän kasvaa ja kehittyy, oppii vanhemmiltaan elämisen taidon. Haluamme vanhempina opettaa omalle lapsellemme juuri ne parhaat taidot selviytyä elämässä. Toivomme, että hän saa elää terveenä, että hänellä on kavereita, että häntä ei kiusata, että hänellä menee koulussa hyvin... Toiveita on lukematon määrä. 
 
Lapsi on ihme. Pikkuhiljaa hän kasvaa ja kehittyy ja oppii uusia asioita. Huomaamme, että osa huolistamme on ollut turhaa. Osa toiveistamme on toteutunut, osa ei... Se kuuluu vanhempien elämään. Emme voi elää lapsemme puolesta vaan hänen on itse kuljettava elämän tietä. Emme voi silotella jokaista kuoppaa. Emme voi järjestää lapselle vain kivoja juttuja. Pettymyksetkin kuuluvat elämään. Jokainen lapsi on erilainen. On tärkeää kannustaa lasta olemaan oma itsensä.  Erilaisuus on rikkautta. Jumala on luonut meidät kaikki omanlaisiksi. Ei ole kahta samanlaista. 
 
Lapsi on ihme. Ja jonain päivänä huomaamme, että tuo pieni kallisarvoinen ihmeemme on kasvanut isoksi. Hän ottaa vastuuta omasta elämästään, tekee omat ratkaisunsa. Silloin huomaamme, että lapsi on todellakin lainaa. Hänet annetaan meille ja pikkuhiljaa hän lähtee luotamme. Silloin vanhempina voimme vain toivoa ja rukoilla, että olemme osanneet antaa hänelle oikeita elämän eväitä.

Kuin lintuemo, olemme pitäneet lapsemme suojissamme, mutta jonain päivänä on aika päästää lapsi levittämään omat siipensä maailman tuuliin. Ja toivoa, että ne kantavat. Voimme lähettää rukouksen hänen puolestaan.... Rakas Taivaan Isä, pidä huolta lapsestani.

Pyhäseikkailu-tehtävät

Toukokuun Pyhäseikkailu-tehtävät löytyvät pdf-liitteestä, joka ei täytä saavutettavuuskriteerejä.

Palauta tehtävävastaus nimelläsi tai lähetä nimesi ja osoitteesi, niin saat kirjeen postin kautta kotiin: oili.ijas@evl.fi