Hautaan siunaaminen

Hautaan siunaaminen on kirkollinen toimitus, joka noudattaa jumalanpalveluksen kaavaa. Siinä omaiset osoittavat kunnioitusta, huolenpitoa ja surua menetettyään läheisen ja rakkaan ihmisen.

Hautaansiunaamistoimitus koostuu

  • raamatunluvusta ja rukouksesta
  • puheesta ja siunaussanoista
  • virsistä ja muusta musiikista.

Vainajan omaiset keskustelevat papin kanssa ennen hautauspäivää. Keskustelussa puhutaan yleensä vainajan elämänvaiheista ja persoonasta, siunaustoimituksen kulusta sekä muistotilaisuuden luonteesta.

Lohtajalla pappi ja kanttori osallistuvat myös muistotilaisuuteen.

Virret

Omaiset voivat sopia virsistä papin kanssa. Toimituksen musiikista vastaa kanttori, jonka kanssa omaiset sopivat siunaustilaisuuden musiikista.

Siunaustilaisuudessa lauletaan virsikirjan virsiä. Seurakunnan tiloissa pidettävässä muistotilaisuudessa voidaan laulaa muita vainajalle ja omaisille rakkaita hengellisiä lauluja.

Jos omaisilla on voimia paneutua virsiin, niiden sanoma voi lohduttaa surun kohtaamisessa ja surussa elämisessä. Virsikirjassa on virret ryhmitelty osastoittain. Hautajaisiin sopivia virsiä löytyy osastoista Hautaus sekä Kuolema ja iankaikkisuus. Kirkkovuoden virsistä sisältävät hautajaisiin sopivia virsiä ainakin osastot Kristuksen kärsimys ja kuolema, Pääsiäinen ja Pyhäinpäivä.

Istumajärjestys

Omaiset istuvat kappelissa niin, että lähimmät istuvat etummaisen penkkirivin oikealla puolella ja muut mahdollisimman lähellä vainajaa.

Kirkossa voidaan perinteisen tavan mukaan istua niin, että vainajan omaiset ja sukulaiset asettuvat takaa katsoen oikealle puolelle ja vasemmalle asettuvat ystävät ja työtoverit.

Siunauskaava

Hautaan siunaaminen toimitetaan kirkkokäsikirjan kaavan mukaisesti. Kaavasta keskustellaan papin kanssa hautajaisia valmisteltaessa. Siunaava pappi huolehtii siunaustilaisuuden etenemisestä ja ilmaisee selvästi omaisille siunauksen aikana, milloin saattoväki nousee seisomaan ja milloin lausutaan yhteen ääneen.

Jos omaiset tahtovat lukea siunauskaavaan liittyvän raamatunkohdan, siitä voi sopia papin kanssa.

Kukkaseppeleet.

Kukat

Lohtajalla on tapana laskea kukat sen jälkeen, kun siunaava pappi on lausunut Herran siunauksen ja sitä seuraava virsi tai musiikkiesitys on loppunut. Kukat voidaan laskea myös alkusoiton jälkeen ennen ensimmäistä virttä tai sään salliessa vasta haudalla.

Omaiset laskevat kukkalaitteensa ensimmäisinä. Vanhan perinteen mukaan lähin omainen laskee kukkansa arkun pääpuoleen, vainajan sydämen puolelle. Lähisukulaisia seuraavat muut sukulaiset, työnantaja, järjestöt ja ystävät. Veteraanihautauksessa sotaveteraanijärjestöt laskevat seppeleen viimeisenä ja kanttori soittaa hymnin Oi, kallis Suomenmaa, jonka seurakunta kuuntelee seisten.

Kukkalaitteiden laskijat astuvat vuorotellen arkun ääreen, seisovat hetken hiljaa ja joku heistä lukee tervehdyksen. Tämän jälkeen kukkalaite lasketaan arkun sivuille. Hetken hiljentymisen jälkeen seppeleen laskijat kääntyvät lähiomaisiin päin, kumartavat ja palaavat paikalleen.

Jos samaa kukkalaitetta laskemassa on useita saattajia, voidaan menetellä niin, että osa saattajista käy laskemassa kukat arkulle ja muut nousevat seisomaan paikallaan.

Kukkien laskemisen jälkeen lauletaan virsi tai esitetään omaisten valitsema musiikkiesitys.

Seppeleiden ja kukkien laskeminen arkulle ja haudalle on kristillinen perinne ja vertauskuva. Seppele on iankaikkisuuden symboli, kukat muistuttavat elämän katoavaisuudesta.

Arkunkantaja.

Hautaan saatto

Kun siunaustoimituksen päätösvirsi on laulettu, noudetaan kukat arkun luota ja valmistaudutaan hautaussaattoon.

Arkkuhautauksessa tarvitaan tavallisesti kuusi kantajaa. Arkku saattaa olla yllättävän painava, mikä on otettava huomioon kantajia valittaessa. Kantajina ovat yleensä miespuoliset lähisukulaiset tai ystävät. Läheisimmät kantavat arkkua pääpuolesta. Kantajien paikoista on hyvä sopia etukäteen. Siunaustoimituksen päätyttyä kantajat asettuvat arkun ympärille päällysvaatteisiin pukeutuneina mahdollinen hattu tai talvipäähine päässä.

Vainaja kannetaan loppusoiton aikana jalkopää edellä saattovaunuun. Kantajat vievät saattovaunun haudalle. Saaton edellä kulkee yleisimmin suntio. Arkun jäljessä seuraavat lähimmät omaiset. Jos siunaus tapahtuu kirkossa, arkku siirretään hautausmaalle hautaustoimiston vainajankuljetusautolla.

Haudalle tultaessa suntio ohjaa arkun laskemisen. Vanhan kristillisen tavan mukaan vainaja haudataan siten, että hänen kasvonsa ovat itään päin. Itä ymmärretään ylösnousemuksen suunnaksi.

Kun arkku lasketaan hautaan, miespuoliset saattajat ottavat lakin pois päästään. Kantajat ottavat lakin pois päästään laskettuaan arkun hautaan ja jäävät hetkeksi haudan äärelle.

Omaiset voivat peittää haudan. Asiasta sovitaan hautausjärjestelyjen yhteydessä. Haudan peittämisen aikana lauletaan virsiä. Jos hautaa ei luoda umpeen heti, se peitetään kannella. Tällöin hautausmaan henkilökunta peittää haudan myöhemmin, yleensä samana päivänä. Halutessaan omaiset voivat havuttaa hautakummun.

Kukkalaitteet viedään haudan päälle. Lähiomaiset laskevat kukkalaitteensa hautakummulle ensin, ja sen jälkeen muut tuovat omansa vapaassa järjestyksessä. Sen jälkeen lauletaan virsi. Lopuksi joku omaisista kutsuu saattoväen muistotilaisuuteen.

Tuhkaaminen ja maahan laskeminen

Hautaan siunaaminen on tuhkauksen yhteydessä samanlainen kuin arkkuhautauksessa. Siunaustilaisuuden päättyessä esitetään kutsu mahdolliseen muistotilaisuuteen. Siunaustilaisuuden päätyttyä arkku siirretään takaisin vainajien säilytystilaan. Hautaustoimisto toimittaa arkun krematorioon tuhkattavaksi.

Kun uurna on toimitettu seurakunnalle, tuhka tai tuhkauurna voidaan haudata muistolehtoon, uurnahautaan tai arkkuhautaan. Uurnahautaan tai arkkuhautaan haudattaessa omaiset voivat olla läsnä hautauksessa. Muistolehtoon hautauksesta huolehtii seurakunnan suntio ilman omaisia.

Uurnaa tai tuhkaa maahan kätkettäessä voidaan viettää papin tai maallikon johtamana rukoushetki. Kirkkokäsikirjassa on erityinen maahankätkemisen kaava, jota voidaan tilaisuudessa noudattaa. Jos omaiset toivovat tilaisuuteen pappia, siitä sovitaan etukäteen.

Lohtajan hautausmaalla on uurnahauta-alue sekä muisto- ja sirottelulehto. Omaiset voivat halutessaan hankkia muistolaatan yhteismuistomerkkiin. Muistolaatta tilataan Kokkolan seurakuntayhtymän taloustoimistosta.

Muistotilaisuus

Siunaustoimituksen jälkeen vietetään yleensä muistotilaisuus. Se voidaan järjestää seurakunnan tiloissa. Myös koti voi olla muistotilaisuuden pitopaikka. Muistotilaisuuspaikka sovitaan kirkkoherranvirastossa samalla kun sovitaan siunauksen toimittamispaikasta. Muistotilaisuuspaikasta ja pöytäliinojen pesusta peritään vuokra voimassaolevan hinnaston mukaan.

Muistotilaisuudessa on tapana lukea adressit, laulaa virsiä, pitää puheita ja muistella vainajaa. Muistotilaisuudessa voi olla myös laulu-, musiikki- ja lausuntaesityksiä. Omaiset suunnittelevat muistotilaisuuden ohjelman ja neuvottelevat siitä etukäteen papin kanssa.

Muistotilaisuuden tarjoilusta ja koristelusta sovitaan seurakunnan keittiöhenkilökunnan kanssa etukäteen viimeistään viikkoa ennen hautajaisia.

Suruliputus

Hautauspäivänä on tapana liputtaa vainajan kodissa ja muistotilaisuuspaikassa. Tällöin suruliputetaan eli lippu pidetään puolitangossa kello 8:sta alkaen. Siunaustilaisuuden päätyttyä nostetaan lippu kokosalkoon. Myös virallisena liputuspäivänä suruliputetaan.

Suomen lippu nostetaan puolitankoon viemällä lippu ensin ylös ja laskemalla se sitten kolmanneksen verran alaspäin.