Toukokuun kirje

Moi taas 

Olin seurakunnan kevätleirillä. Siellä oli isosten esittämä hauska sketsi.  Kaveri istuu penkillä ja siihen tulee toinen kaveri ja kysyy: ”Anteeksi, voiko tähän istua, kestääkö penkki?”  Istuja vastaa: ”Ole hyvä”. Kysyjä kiittää ja on aikeissa istua, mutta samassa penkillä istuva vastaa: ”Eipä kestä!” Ja se toinen kaveri ei uskallakaan istua.

Hoksasitko vitsin? Tämä tapahtuu useamman kerran. Meitä katsojia nauratti, ja sen penkillä istujankin oli vaikea pysyä vakavana. Sketsin jälkeen me mietimme ryhmissä, että kuinka monta kohteliaisuussanaa siinä esiintyi.  Meidän ryhmämme muisti kaikki, mutta toisilta unohtui joitain.

Sitten kuulimme Raamatun kertomuksen 10 spitaalia sairastavasta miehestä (Luukkaan evankeliumin luku 17, jakeet 11-19).

Spitaali oli paha ihosairaus, ja spitaalisten piti elää eristettynä muista ihmisistä. Turvallisen välimatkan päästä he kuitenkin saivat pyytää apua tai jotain muuta. Jeesuksen aikanakin piti pitää turvavälejä! Kohdatessaan Jeesuksen spitaaliset eivät pyytäneet almua eli rahaa vaan huusivat, että Jeesus armahtaisi heitä. Jeesus lähetti miehet näyttämään itseään papeille, joille oli lain mukaan annettu valta todeta heidät terveiksi. 

Matkalla kaikki kymmenen miestä huomasivat parantuneensa ihmeellisesti. Muut jatkoivat matkaansa, mutta yksi, samarialainen, palasi takaisin Jeesuksen luo kiittämään. Samarialaisten olisi viimeksi luullut muistavan kiitoksen, sillä he eivät noudattaneet lakia yhtä hyvin kuin juutalaiset. Laki nimittäin piti kiitosta hyvin tärkeänä. 

Jeesus kiinnitti huomiota tämän samarialaisen kiitolliseen asenteeseen ja ihmetteli, eivätkö kaikki parantuneetkaan. Asenne näkyi toiminnassa. Samarialainen sai terveytensä lisäksi Jeesukselta synnit eli pahat teot anteeksi, ja se oli vielä enemmän! Kiitollinen asenne auttaa myös meitä osoittamaan sitä. Ja kiitoksen sanominen tuo hyvän mielen molemmille, sanojalle ja vastaanottajalle. Minulle tuli kiitoksesta vaari mieleen, joka sanoo aina, että kaikesta saa olla Jumalalle kiitollinen. 

Meidän lähikaupassamme on kaksi aivan erilaista kassaa. Tarkoitan siis niitä ihmisiä, jotka ovat siinä kassalla töissä. Sillä nuorella miehellä on hassu parta, jossa on letti. Hän sanoo usein ”kiitos” ja ”ole hyvä”, hymyilee ja juttelee jotain. Hän on aina kohtelias kaikille, myös meille lapsille. Hän on niin kuin vaari; kalju ja ystävällinen, vaikka paljon vaaria nuorempi. Toinen kassa, vanhempi nainen, on taas aina kärttyisen näköinen, mutisee tervehdyksen ja usein vain moittii. Hän tuskin tervehtiikään, vaikka sen osaavat monet pienet lapsetkin. 

Eilen tämä ”kassa” syytti minua ja Aapoa etuilusta jonossa, vaikka me vain leikillämme vähän tönimme toisiamme. No, kaaduin minä edessä olevan naapurin miehen päälle, vaikka nyt pitäisi pitää turvavälitkin. Minä pyysin kyllä anteeksi! Naapuri nyökkäsi ja iski silmää, mutta kassa jatkoi jupinaansa vielä ostoksia maksaessamme. Kun lähdimme kaupasta, Aapo sanoi kuuluvalla äänellä: ”Anteeksi ja kiitos ja hyvää päivänjatkoa kaikille!” Monet asiakkaat toivottivat takaisin mukavaa päivää, ja nyt se kassatätikin sanoi, että kiitos samoin. 

Vaari sanoo, että pahaan kannattaa vastata hyvällä. Hyvä voittaa aina pahan! 

Mukavaa kevättä ja kesää sinulle!

- Pietu – hyvien sanojen opettelija 

P.S. Kotona piti ensimmäiseksi sanoa, että anteeksi, sillä uusiin verkkareihini tuli reikä, koska tönimisleikkimme Aapon kanssa jatkui vielä kotimatkallakin.

Vanhemmille

Meidät ihmiset on luotu tähän maailmaan elämään yhdessä toistemme kanssa. Joidenkin kanssa tullaan toimeen paremmin kuin toisten, mutta ihan kaikki ihmiset tulisi kohdata rakkauden ja lempeyden teoin ja sanoin. 

Rakastaminen on tehtävä, jonka Jumala on meille antanut. Tehtävä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole suinkaan helppo. Rakastava suhtautuminen lähimmäisiin on aina oma valintamme. Välillä se on helppoa, toisinaan todella kovaa työtä. Mitä tehdä silloin kun hymyymme vastataan ivalla ja lempeyteemme vihalla?

Joskus tuntuu turhalta vastata töykeyteen ja välinpitämättömyyteen hyvällä. Mitä merkitystä sillä muka voisi olla? Jos toinen ei koskaan kiitä tai pyydä anteeksi, on turhauttavaa kohdella häntäkin kohteliaasti. Muutos on kuitenkin aina mahdollista. Emme kasvata ainoastaan lapsiamme, vaan myös toinen toisiamme. Sinnikkyys ja rohkeus on paikallaan tässä tehtävässä. 

Vuorisaarnassaan Jeesus opettaa meitä tällä tavoin: 
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?” Matt. 5: 43-47

Tuossapa tehtävänanto, jonka täyttämiseen menee koko elinikä. Koko maailma ei muutu paremmaksi heti, mutta me voimme vaikuttaa kaikkiin ihmisiin tässä ympärillämme. Rakkauden voima on voittamaton. Kun armo voittaa oikeuden ja hyvyys pahuuden, emme voi kuin ihmetellä ja kiittää 
 

Pyhäseikkailu-tehtävät

Toukokuun Pyhäseikkailu-tehtävät löytyvät pdf-liitteestä, joka ei täytä saavutettavuuskriteerejä.