Tammikuun kirje

Terve ja hyvää uutta vuotta!

Koulukin maistuu taas loman jälkeen, tai ainakin kavereiden tapaaminen.  Aapon kanssa kaveruus on mutkatonta. Kumpikin tietää, että toinen puolustaa, jos joutuu itse vaikeuksiin.  Jössen kanssa minulla tulee usein kahnauksia. On helppoa olla kaveri silloin, kun toinen on mukava ja reilu. Kun ystävyydestä seuraa ikävyyksiä, se on paljon työläämpää.  

Kaveri on kaveri joka tilanteessa, sanoo vaari käydessään tapaamassa ja auttamassa sellaisia vähän reppanoita laitapuolen kulkijoita. Jos sanoo olevansa Jeesuksen kaveri tai uskovansa Jumalaan, voi sekin aiheuttaa hankaluuksia tai kiusaamista. Vaarin usko näkyy siinä, ettei hän häpeä Jumalaa ja on ystävä toisten halveksimille ihmisille. 

Teimme yhtenä iltana Mirjamin kanssa pop-corneja ja pikkupitsoja. Aapo tuli meille sitten viettämään leffailtaa. Hän toi loput joulukarkkinsa jälkkäriksi. Katsoimme Aapon kanssa Raamatun Danielista kertovan piirretyn elokuvan. Se tarina on aika jännittävä. Muistatko sitä kertomusta? Siinä Daniel joutui aivan hirveään tilanteeseen, kun hän piti kiinni uskostaan Jumalaan ja palveli häntä. Kerronpa juonen lyhyesti.  

Daniel eli kauan ennen Jeesuksen syntymää eli Vanhan Testamentin aikana. Israelilaiset elivät vankeina toisen kansan keskuudessa Babyloniassa. Jumalaa uskollisesti palveleva israelilainen Daniel oli päässyt kuninkaan hovissa korkeaan asemaan. Hänellä oli kadehtijoita, jotka eivät onnistuneet syrjäyttämään tätä rehellistä ja uskollista miestä.  Niinpä he juonittelivat häntä vastaan. He saivat houkuteltua kuninkaan laatimaan peruuttamattoman lain, ettei kukaan saisi 30. päivään rukoilla ketään muuta kuin kuningasta. Lain rikkomisesta seuraisi leijonan luolaan heittäminen.

Daniel kuitenkin jatkoi elämäänsä entiseen tapaansa kiellosta välittämättä. Hän rukoili ja kiitti Jumalaa kolmesti päivässä. Kateelliset miehet saivat Danielin tästä kiinni ja kantelivat asiasta kuninkaalle. Tämä ei voinut peruuttaa lakiaan, vaikkei olisi halunnut uskollista Danielia rangaista. Hänen oli annettava heittää Daniel leijonien luolaan. Kuningas vietti unettoman yön pelätessään hänen puolestaan.  

Seuraavana aamuna kuningasta odotti yllätys, sillä Daniel oli selvinnyt leijonien kynsistä vahingoittumattomana. Jumala oli lähettänyt enkelin varjelemaan Danielia. Sen sijaan hänen vainoojansa saivat rangaistuksen. Tässä toteutui niin kuin saduissakin, että paha sai palkkansa. 

Koulun ilmoitustaululla oli mainos seurakunnan Donkkiksesta. Nyt korona-aikana sinne pitää ilmoittautua osallistujamäärä on rajattu. Joku oli kirjoittanut julisteen päälle, että vain nössot ja tyhmät uskovat Jumalaan. Tuli mieleen, että taidankin jättää Donkkiksen väliin. Sitten muistin, miten Daniel palveli Jumalaa seurauksista välittämättä.

Donkkiksessa käsiteltiin ensimmäistä käskyä: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia”. Ja sitten Late-ohjaaja kertoi Danielin tarinan kuvittamalla sen piirtäen. Juuri tästä kertomuksesta oli se katsomamme elokuva! Sitten yksi ryhmä teki Danielista sarjakuvan, toinen räpin ja kolmas ryhmä teki ihmispatsaita. Niistä tuli tosi hyviä! Late sanoi, että Jumala haluaa uskollisuutta eikä laskelmointia. Ja Jumala pelasti oikeamielisen ja rohkean Danielin. Tämä kertomus löytyy Raamatusta Danielin kirjan 6. luvusta. 

Talviterveisin Pietu 

Tehtävät

Tehtävä 1

Joskus ystävyys on helppoa, joskus taas hankalaa. Piirrä  kuva siitä, millaisia juttuja tykkäät tehdä yhdessä ystäviesi kanssa.

Tehtävä 2 

Lue Pietun kirje uudelleeen ja/tai etsi muuten sieltä vastaukset kysymyksiin:

  1. Missä maassa israelilaiset elivät Danielin aikaan?
  2. Missä Daniel oli töissä?
  3. Kuinka monta kertaa päivässä Daniel rukoili?
  4. Minne Daniel vietiin, kun hän rikkoi kuninkaan lakia?
  5. Millaisena Daniel löydettiin aamulla?
     

Vanhemmille

Toisten ihmisten kanssa eläminen ja toimeen tuleminen on haastavaa joka päivä. Kohtaamme asioita, joissa joudumme joustamaan ja sovittelemaan. Emme voi aina tehdä kuten haluamme, mutta milloin on kompromissien aika ja milloin on pidettävä puolensa? Siihen ei valitettavasti ole olemassa yksioikoista vastausta. Elämämme peruspalikoilla ei kuitenkaan voi leikitellä miten hyvänsä. 

Kun elämä hymyilee, on helppoa uskoa hyvään ja rakastavaan Jumalaan. Pysymmekö koettelemuksissakin kiinni Jumalassa ja Raamatun sanassa?  Rakennammeko elämäämme peruskallion varaan vai hiekkamaalle? Toisaalta myös elämän vaikeudet voivat johdattaa etsimään apua Jumalalta. 

Uskollisuus ja sitoutuminen ylipäätään eivät tunnu olevan nykypäivänä kovinkaan trendikkäitä asioita. Niiden varaan kuitenkin rakentuu paljon. Perheet perustetaan niiden varaan. Ne toteutuvat ihmisten jokapäiväisissä valinnoissa. Valinnat eivät ole helppoja, mutta meidän on tehtävä niitä omaksi ja toistemme hyväksi. Voiman ja rohkeuden tähän me saamme Jumalalta. 

Esimerkin voima on suuri. Lapset eivät niinkään kuuntele mitä sanomme, vaan katsovat mitä me teemme. Heidän vuokseen meidän tulee tunnustaa, ettemme useinkaan pysty täydelliseen elämään. Jumalan edessä me voimme kuitenkin aina olla rehellisiä. Jumala ei hylkää meitä milloinkaan, ei edes koettelemusten aikana.

“Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään.” 1. Joh. 2:4-5