Toukokuun kirje

Moi taas!                  

Minulle on sattunut vähän kaikenlaista noloa. Olin Aapon synttäreillä, ja siellä oli kivaa, mutta vähän minä mokailinkin. Synttäreillä oli monta meidän luokkalaista, ja Aapo oli kutsunut kolme tyttöäkin. Matkalla menin katsomaan yhtä kevättulvassa olevaa ojaa ja sattui pieni vahinko. Menin liian lähelle ojaa ja molskahdin veteen.

Aapon lahja oli kädessäni ja lahja säilyi kuivana, mutta minä en. Ei auttanut muuta kuin palata kotiin ja vaihtaa vaatteet. Ne haisivat tosi pahalle! Myöhästyin juhlista ja astuessani sisään alkoivat kaikki nauraa; kasvoni olivat ojareissun jäljiltä vielä aivan kurassa.

Annoin Aapolle lahjaksi kesäpipon. Siinä on jalkapallon kuva ja se on tosi siisti! Vaan siistiä ei ollut, kun synttäritouhuissa pudotin mehulasin lattialle. Se ei ollut kokonaan minun syytäni, sillä joku tytöistä tönäisi minua. Lasi särkyi ja mehua roiskui matolle ja Karrin housuille. Aapon äiti oli harmistuneen näköinen. Tytöt onneksi puolustivat minua, vaikka kukaan ei myöntänytkään tönineensä.
Kun tulin synttäreiltä kotiin, äiti ei antanut kehuja. Olin jättänyt märän ja haisevan vaatekasan olohuoneen lattialle. Kotona kukaan ei puolustanut minua. Mehulasin särkymisestä en maininnut äidille mitään.

Jalkapallosta tulikin mieleeni, että minä pelaan nyt eniten puolustajan paikkaa. Olin aikaisemmin hyökkääjänä ja minua vähän harmitti siirtyä puolustajaksi.
Vaarin kanssa pelasimme taas puolestaan shakkia yhtenä iltana. Kerroin hänelle tuosta jalkapalloasiasta ja mainitsin myös synttärimokistani. Vaari sanoi, että minä olen ollut aivan helluntain teemoissa, koska helluntaikin on syntymäpäivä.
Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Helatorstaita juhlitaan 10 päivää aikaisemmin Jeesuksen taivaaseenastumisen juhlana. Se oli vapaapäivä koulustakin. Jippii!

Vaari kertoi, että helluntaina synttäreitä viettää seurakunta. Kun Jeesus oli mennyt takaisin taivaaseen Jumalan tykö, lähetti Jumala Pyhän Hengen tänne maailmaan. Seurakunta syntyi helluntaina. Päivänavauksessa opettelimme seurakunta-sanan viittomakielellä: kädet ristissä tehdään kaari itsestä päin vasemmalta oikealle. Opetin sen vaarille. Vaari sanoi, että seurakunta onkin Jeesuksen ystävien joukko, joka rukoilee Herraansa. Pyhä Henki muistuttaa meitä Jeesuksen läsnäolosta ja auttaa meitä uskomaan häneen. Usko on Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki synnyttää ja pitää sitä yllä. Se on siis syntymäpäivälahja, eikö vaan.

Vaarilla on oma kastetodistus seinällä. Hän sanoi, että kun hän joskus epäilee Jumalaa, niin kastetodistus muistuttaa, että Jeesus on kutsunut hänetkin omakseen. Myös Pyhä Henki muistuttaa Jeesuksen armosta.
Kummallista, että vaarinkin on joskus vaikea luottaa Jumalaan, vaikka vaari tuntuu osaavan kaiken!
Pääsiäisen jälkeen Jeesuksen opetuslapset olivat olleet peloissaan ja piiloutuneet. Nyt Pyhä Henki antoi heille uuden rohkeuden kertoa Jeesuksesta. Ensimmäinen helluntai oli ihmeellinen juhla. Raamatun Apostolien tekojen 2. luvun alussa kerrotaan siitä.

Vaari voitti minut taas shakissa, vaikka olin jo aika lähellä voittoa. Minä puolustin hyvin. Vaari sanoi, että Pyhää Henkeä sanotaan myös puolustajaksi. Ajattelin itseäni jalkapallossa puolustajana. Tytöt puolustivat minua synttäreillä, kun rikoin lasin. Ovat muutkin kaverit puolustaneet minua ja minä heitä. Se on ystävyyden merkki. 
Jeesus on ystävämme ja Pyhä Henki puolustaa meitä. Kun teemme väärin eli syntiä, saamme turvautua Jeesuksen armoon. 

Kevätterveisin ja kesälomaa odottaen,
Pietu

VANHEMMILLE

Tuuletusta

Vanha suomalainen kansanviisaus vakuuttaa, että ”ellei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä”. Hieman tuuletusta: helluntai ei pohjimmiltaan ole kesäheilan viimeinen mahdollinen pyyntipäivä, vaan Jumalan Pyhän Hengen juhla ja seurakunnan syntymäpäivä. Onnellinen se, joka on kastettu Kristuksen oppilaaksi ja saanut Pyhän Hengen hallitsemaan sydäntään! Silloin heilaakaan ei etsitä vain kesäksi eikä kertakäyttöön, vaan koko elämän kestäväksi kumppaniksi.

Monelle kristityn nimeä kantavalle on kuitenkin käynyt niin ikävästi, että uskosta on jäljellä pelkät kuoret: ”Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut” (Ilm.3:1). Tämän maailman nautinnot ja oma syntinen luonto ovat vieneet etäälle Jumalasta ja hänen seurakunnastaan. Pyhä Henki on sysätty sydämen etäisimpään nurkkaan ja Hänen on käsketty vaieta, jotta ihminen saa toteuttaa itseään. Sisin on vieraantunut Jumalasta ja Hänen Sanastaan ja kuulee Hänen äänensä vain heikosti, jos lainkaan. Elämän keskiöön asettuvat maine, mammona ja ajalliset tavoitteet eikä sinne Jumala mahdu.
Tämä on kuoleman ja kadotuksen tie. Tässä tilassa ihminen usein luulee, että usko on jonkinlaista yleisuskonnollisuutta, jossa kristinusko voi kuulua vähän jouluun ja rippijuhliin. Ehkä on joku korkeampi voima, mutta Jumala ja Jeesus jäävät syrjään.

Jeesus tuulettaa tunkkaisia käsityksiämme: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani” (Joh.14:23).
Tämä on mielestämme liian paksua puhetta - ja paksuahan se onkin. Omasta voimastamme me emme rakasta Jeesusta emmekä varsinkaan noudata Jumalan tahtoa. Päinvastoin. Me vastustamme Häntä ja häpeämme Jeesusta. Pidämme uskonasioita yksityisasioina ja luulemme Jumalan pelastavan näinkin kunnollisen.
Mutta Jumala ei pelasta omasta mielestään kunnollisia, vaan syntisiä ihmisiä. Hän tahtoo totuutta salatuimpaan saakka, sillä mikään valhe ja synti eivät peri ikuista elämää. Siksi ainoa toivomme on taivaallinen tuuletus: annamme Hengen Tuulen puhaltaa, puhdistaa ja parantaa. Sitä ei voi itse ottaa, vaan se annetaan kaikille, jotka asettuvat Tuuleen.
Helluntaituulia! Joh.14:23-29.

Pyhäseikkailu-tehtävät

Toukokuun Pyhäseikkailu-tehtävät löytyvät pdf-liitteestä, joka ei ole saavutettava.