Huhtikuun kirje

Tervehdys!

Olipa taas kiva pääsiäinen. Rahkaherkut ja suklaamunat ovat herkkujani. Mämmiäkin maistoin. Pääsiäiskirkko on aina mahtava! Kaikesta välittyy ilo Jeesuksen ylösnousemuksesta, vaikka saarnaa en jaksanut kokonaan kuunnella. Kesken saarnan pappi pudotti saarnastuolista ison suklaamunan.
Se meni rikki, ja pappi sanoi sen kuvaavan kuoleman voittamista. Oikean munan sisällä on piilossa uusi elämä.

Soitin rumpuja pääsiäiskirkossa. Se striimattiin ja kirkossa sai olla vain vähän väkeä itse paikalla. Mummi ja ukki olivat pyhän ajan meillä. Ukki kuuli kirkossa, kun heidän lähellään istunut nuori mies oli kehunut musiikkiamme. Wau, tunnistin miehen yläkoulun musiikinopettajaksi. Ukkikin sanoi, että minulla on tosi hyvä rytmitaju, ja ukki on soittanut myös rumpuja. Tuntui mukavalta kuulla palautetta. Täytyypä treenata vielä ahkerammin!

Mummi oli kauhuissaan hakiessamme heitä junalta kiirastorstaina. Junassa heidän edessään oli istunut äiti vauvan ja koulupojan kanssa. Poika oli haukkunut äitiään koko ajan ja nimitellyt muitakin matkustajia. Sitten poika oli valitellut nälkäänsä, ja mummi oli tarjonnut pojalle viinirypäleitä. Poika oli nimitellyt mummiakin ja huutanut, ettei hän halua vanhan akan homeista koronasotkua. Pojan äiti oli yrittänyt komentaa poikaa, mutta tämä oli huutanut äidilleen vain törkeyksiä. Vauva oli alkanut itkeä, ja vaunussa oli ollut aika kireä ja hämmentynyt tunnelma. Mummi oli rohkea ja puhui äidille ja pojalle kuitenkin edelleen ystävällisesti.

Tilanne oli rauhoittunut vähän, mutta seuraavalta asemalta junaan nousi mies, ja tämä häirikköpoika istui miehen paikalla. Poika ei ollut suostunut nousemaan paikaltaan, vaan oli huutanut miehellekin törkeyksiä. Mies oli lähtenyt nolona etsimään paikkaa muualta, vaikka olisi voinut vaatia paikan itselleen. Mummilla ja ukilla oli junaseikkailu niin kuin meilläkin, josta viime kirjeessä kerroin.

Mummi ja äiti jatkoivat keskustelua pojasta. Mummi sanoi, että hänen nuoruudessaan ei olisi sopinut haukkua toisia ihmisiä noin. Varsinkin tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja omille vanhemmille ei puhuttu rumasti. Ja samoin tutuille kavereillekin pitää puhua ystävällisesti, mummi lisäsi vielä. Häntä suretti väsynyt äiti ja poika, jolle äiti ei pystynyt laittamaan rajoja. Äiti ja mummi pohtivat vielä pojan pahaa oloa, mutta en jaksanut kuunnella enää heidän puheitaan. Keskityin sen sijaan Iisakin kanssa virpomisvitsojen askarteluun. Ukkikin tuli mukaan.

Sain auttaa vaaria eilen älypuhelimen kanssa. Hän ei tiennyt, mitkä päivitykset kannattaa hyväksyä. Sinä päivänä puhelimeen tullut Raamatun kohta oli aika hurja eli Matteuksen evankeliumin 5. luvun jakeet 21 ja 22. ”Olette kuulleet esivanhemmille annetun käskyn: ’Älä tapa.’ Joka tappaa, on ansainnut tuomion. Mutta kuulkaa, mitä minä sanon: Sekin, joka on vihainen lähimmäiselleen, ansaitsee tuomion. Joka sanoo toista tyhmäksi, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion. Joka kutsuu toista ääliöksi, on ansainnut helvetin tulen.” UT 2020 (Uuden Testamentin digikäännös)

Ihmettelin, miten Jeesus puhui noin kauheita sanoja. Tuli mieleen heti se mummin junajuttu. Vaari sanoi, että Jumala vaatii täydellisyyttä, mutta juuri siksihän Jeesus tuli pelastamaan meidät, kun me emme tähän täydellisyyteen yllä. Sen takia on pitkäperjantai ja pääsiäinen. Jumala haluaa sitten ohjata vielä käyttämään kieltämmekin hyvään eikä haukkumiseen.

Jos sisällä on paha olo, tulee se ulos myös suusta, lisäsi vaari vielä. Huonoa käytöstä ei pidä kuitenkaan hyväksyä. Vaikea läksy on pitää kielensä kurissa! 

Terveisin, Pietu

Vanhemmille

Lasten kasvattaminen on haasteellista puuhaa. Sanotaankin, että lapset kasvattavat vanhempiaan enemmän kuin me heitä. Vanhemmuus muuttaa meitä ja tekee meistä erilaisia ihmisiä. Huomion keskipisteessä ei olekaan oma napa, vaan lastemme paras.

Väitetään, että tässä maailmassa pärjäävät vain parhaat. Kaikki eivät kuitenkaan ole joka asiassa ykkösiä, joten pettymyksiäkin pitää vain oppia sietämään. Vanhempien tehtävä ei olekaan antaa lapsilleen kaikkea, vaan sitä mitä he tarvitsevat. Joskus se voi olla taito käsitellä vastoinkäymisiä. Aina emme itsekään aina osaa niellä pettymystä. Tuolloin paha olo ja kiukku voivat purkautua ulos ilkeinä puheina, kiroiluna ja raivoamisena.

Esimerkin voima on valtava. Jos kehotamme lapsiamme käyttäytymään hyvin toisia ihmisiä kohtaan, mutta itse emme siihen kykene, menevät kaikki hyvät sanat ohi korvien. Teot puhuvat aina sanoja kovemmin. Siksi meidän ei tulisi vain puhua lähimmäisten rakastamisesta, vaan todella auttaa heitä. Naapurin mummu voi tarvita kyytiä kauppaan tai tuttu perhe lapsenvahtiapua. Voimme avata oven seuraavalle tai jättää sen tekemättä. Valinta on meidän sydämessämme.

Tervehtiminen ja sanat KIITOS, ANTEEKSI ja OLE HYVÄ ovat sanoja joita kaikkien tulisi osata käyttää. Ne kertovat, että kunnioitamme toisiamme ja tahdomme toimia toistemme parhaaksi. Satuttaessamme toisiamme sanoin tai teoin, pelkkä ”sori, oho, emmä tarkoittanu” ei oikein riitä. Kiitos muistuttaa meitä siitä, että saamamme asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä vaan lahjoja. On kohteliasta sanoa ole hyvä, kun saat kiitoksen jostain asiasta. Hyvät käytöstavat auttavat lasta myös pärjäämään elämässä.

Jeesus antoi käskyn ”Rakastakaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseänne”. Rakkauden lähde on Jumalassa.  Meistä jokainen on ihme, joka on Hänelle rakas ja tärkeä. Kun opimme arvostamaan Jumalan luomistyötä itsessämme, tarkoittaa se sitä, että opimme samalla rakastamaan myös lähimmäisiämme. Jumalan rakkaus on lahja, joka on tehty jaettavaksi. Se on ilo, jonka on tarkoitus levitä koko maailmaan.

Pyhäseikkailu-tehtävät

Maaliskuun Pyhäseikkailu-tehtävät löytyvät pdf-liitteestä, joka ei ole saavutettava.