Pyhäseikkailun piirroshahmo Pietu nostaa kättäMarraskuun kirje

Terve taas!

Minulla on tämän kuun lopussa synttärit. Saan puoli lumilautaa lahjaksi. Saan siis ihan kokonaisen laudan, mutta olen kerännyt puoleen lautaan itse rahat ja toisen puolen maksavat isä ja äiti. Odotan talvea ja synttäreitä, mutta meillä on ollut huoltakin.

Vasta oli pyhäinpäivä. Kävin vaarin kanssa sytyttämässä mummun haudalle kynttilän. Hautausmaa oli kaunis, kun hautojen kynttilät valaisivat pimeää iltaa. Kuvittelin, että olin lentokoneessa ja katsoin ylhäältä alas kaupunkien ja kylien valoja. Olisi hienoa olla lentäjä. Pyhäinpäivänä muistellaan niitä rakkaita ihmisiä, jotka ovat jo kuolleet. Vaari pyyhki taas silmiään mummua muistellessaan. Hautakiven risti kiilsi hienosti kynttilän valossa. Jännää, että risti on surullinen, kuoleman merkki ja samalla myös elämän ja ylösnousemisen merkki.

Kävellessämme pois hautausmaalta mietimme vaarin kanssa, että mitä pyhä tarkoittaa. Sunnuntaita sanotaan pyhäksi, mutta nyt lauantaikin oli pyhä. Pyhä tuntuu jotenkin juhlalliselta ja hienolta. Vaari sanoi, että pyhä on pahan vastakohta. Pyhä on täydellinen ja puhdas, ja taivaassa kaikki on pyhää. Vain Jumala on pyhä ja me ihmiset olemme syntisiä. Vaari sanoi, että ihmisten pyhyys on Jumalalta saatu Jeesuksen lahja.

Vaari sanoi, ettei kuulla ole omaa valoa vaan se heijastaa auringon valoa. Samassa kuu tuli esiin pilven takaa. Minäpä hoksasin: Jumala on niin kuin aurinko ja me ihmiset olemme kuu. Jumala antoi oman pyhyytensä meille, kun Jeesus kuoli ristillä meidän pahojen puolesta. Vaari vakuutti, että kun uskoo Jeesukseen, niin on pyhä ja pääsee taivaaseen. Ajattelin mummua taivaassa Jumalan tykönä.

Kotiin päästyäni huomasin heti, että jotain oli sattunut. Äiti kertoi, että ukki oli saanut sydänvaivoja ja joutunut sairaalaan. Iisakki kysyi, että kuoleeko ukki. Äitiä alkoi itkettää. Iskä kertoi, että ukille tehdään mahdollisesti sydämen ohitusleikkaus ja se on aina vakava asia, mutta ukki on hyvässä hoidossa ja me saamme rukoilla ukin puolesta.

Mummi ja ukki asuvat kaukana. Päätimme lähteä heille heti pyhäinpäiväaamuna. Rupesimme tekemään Iisakin kanssa ukille isänpäiväkorttia. Iisakki tykkää askartelusta, mutta minä en. Nyt kuitenkin halusin askarrella ja samalla rukoilin ukin puolesta hiljaa mielessäni. Teimme kortin vaarillekin. Iskälle emme tehneet, koska koulussa kuitenkin askarreltaisiin isälle. (Arvasin oikein.) Mirjami oli neulonut ukille ja vaarille isänpäivälahjaksi kaulahuivit.

Matkalla mummin ja ukin luokse ohitimme neljä rekkaa. Iisakki leuhki, että hänkin osaisi ohittaa rekan. Samalla hän ihmetteli, että miten sydämen voi ohittaa. Äiti ja iskä yrittivät selittää, mutta onnistuivat aika huonosti. Täytyy kysyä vaikka ukin lääkäriltä! Iisakki aikoi ruveta isona rallikuskiksi, että saisi ohittaa hitaampia autoja. Harrastuksena hän ohittelisi vaikka sydämiä. Sanoin, että vain lääkärit voivat tehdä sydämen ohituksia eli leikkauksia. Ja lääkäriksi pitää opiskella monta vuotta. Iskä tuumi, että Iisakista voi tulla ralliautoileva lääkäri

Takapenkillä meinasi tulla tappelu. Sanoin Iisakille, ettei hänestä voi tulla lääkäriä, koska hän pelkää verta. Iisakki ei uskaltanut kesällä katsoa veristäPyhäseikkailun piirroshahmo Pietu heiluttaa Raamattua. haavaani, kun satutuin puukolla sormeeni. Samassa mummi soitti sairaalasta ja kertoi, että ukille ei tarvitse tehdä ohitusleikkausta. Sydämen pallolaajennus riittäisi ja se on helpompi juttu. Iisakki sanoi, että ainakin ilmapalloa on helppo laajentaa puhaltamalla. Sitten hän päättikin ruveta isona jalkapalloilijaksi ja rallikuskiksi; lääkäriksi ei ainakaan. Pöhkö pikkuveli!

Kun pääsimme sairaalaan ukkia katsomaan, niin sydämen pallolaajennus oli jo tehty. Ukki oli väsynyt, mutta ilahtui kortistamme ja kaulahuivista, vaikka eniten kyllä meistä. Mummi lupasi hoitaa ukkia hyvin kotona. Kiitin mielessäni Taivaan Isää, että lääkärit osasivat hoitaa ukin kuntoon. Tulisikohan minusta lääkäri?                              

Terveisin Pietu      

Vanhemmille

Isä

”Muistan kun sain oman lapseni ensimmäistä kertaa syliini. Tunne, jota tunsin, oli aivan uusi laatuaan. Parhaiten tunnetta voisi kuvata syvänä rakkautena ja huolenpitona, joka syttyi sydämessäni. Mieleeni on myös painunut se, kuinka lapseni ensimmäistä kertaa joutui tutkimuksiin sairaalassa ja kuinka tuskallinen kokemus se oli. Kuinka suuri huoli voikaan olla omasta lapsesta .”

Näin kertoi eräs isä kerran.

Uskon, että moni isä on kokenut vastaavanlaisia tunteita. Äidit ja isät saavat juhlapäivänsä kumpikin kerran vuodessa. Parasta juhlaa on kuitenkin se, että saamme viettää aikaa yhdessä, arkena ja sunnuntaina.

Taivaallinen Isämme haluaa pitää huolta lapsistaan. Hän rakastaakin lapsiaan täydellisellä rakkaudella. Hän ei tee virheitä. Hän kärsii, kun lapset lähtevät kapinassa väärille vieraille teille; joutuvat vaikeuksiin ja vaaroihin. Kuinka suuri suru voikaan olla isälle, jonka kanssa hänen lapsensa eivät halua tai voi viettää aikaansa.

Taivaallisen Isämme tahto on, että eläisimme elämämme yhteydessä Häneen. Hän kutsuu meitä luokseen. Kristinuskossa ei ole kyse kuolleesta moraalista vaan elävästä suhteesta Isäämme ja Luojaamme. Kaikki on valmistettu meille Jeesuksen Kristuksen kautta.

”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä”.
Luuk. 15:20

Pyhäseikkailu-tehtävät

Lokakuun Pyhäseikkailu-tehtävät löytyvät pdf-liitteestä, joka ei täytä saavutettavuuskriteerejä.                                                                 

Palauta tehtävävastaus nimelläsi tai lähetä nimesi ja osoitteesi, niin saat kirjeen postin kautta kotiin: oili.ijas@evl.fi