Piirroskuva Pyhäseikkailu-kirjeitä kirjoittavasta Pietusta.Syyskuun kirje

Hei

Olen jalkapalloa ja rumpujen soittoa harrastava koulupoika. Päädyn usein monenlaisiin seikkailuihin. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, isosisko Mirjami, pikkuveli Iisakki ja Kossi-kissa. 
Muita tärkeimpiä ihmisiä ovat kaverini Aapo, vaari, mummi ja ukki sekä kummieno Tuomas. Tuomakselle ja Leenalle syntyi kesällä poikavauva eli sain uuden serkun. 

Oletko koskaan kasvattanut mitään? Minä kylvin vaarin kanssa hänen kasvimaalleen salaattia, porkkanaa ja herneitä. Vaari lupasi minulle vähän palkkaa, kun kitkisin kesän aikana rikkaruohoja ja kastelisin kylvöksiä. Se olikin minun ensimmäinen oikea kesätyöni. 

Kun olimme saaneet maan muokatuksi ja kylvetyksi, halusi vaari meidän pyytävän siunausta kylvöllemme. Vaari etsi Raamatusta Jeesuksen kertoman vertauksen kylväjästä ja minä luin sen, (Markuksen evankeliumi 4. luku, 1. jakeesta alkaen, Mark. 4: 1). Sitten vaari sanoi, että antakoon Jumala kasvun ja sadon. 

Kasvimaan hoito oli toisinaan raskasta. Rikkaruohojen kitkeminen oli tylsää, ja alussa vähän huolimattomasti kitkinkin vähän matkaa porkkanan taimet pois, mutta rikkaruohot jäivät maahan. Vaari lohdutti, että työ tekijäänsä neuvoo. Seuraavalla kerralla osasin jo paremmin. 

Silloin kun ei satanut, kasvimaan kastelukin vaati paljon työtä. Kerran unohdin, oikeastaan tahallani, kasvimaan kastelun ja meninkin kastelemaan vain itseäni eli uimaan. Uiminen, sukeltaminen ja pellehyppyjen tekeminen oli helteellä Aapon ja muiden kavereiden kanssa kesällä kaikkein hauskinta. Uitko sinä paljon? Ajattelin, että ehkä vaari hoitaa kastelun, mutta maalla odottivat nuutuneet viljelykset. Harmitti, etten pitänyt lupaustani. 

Kasvua oli jännittävä seurata. On ihmeellistä, miten pienestä siemenestä kasvaa oikea kasvi ja hyvää syötävää. Jumala on ihmeellinen! Sadon saaminen oli kaikkein mukavinta ja kaikki itse kasvatettu maistuukin hurjan hyvältä. Alussa tuntui, ettei sitä raaski oikein syödäkään, kun siihen on nähnyt niin paljon vaivaa. Jumala oli kuitenkin varsinainen kasvattaja, mutta oli hienoa olla apulaisena. 

Vaari selitti vielä, että Jeesuksen tarina kylväjästä puhuu oikeasti uskosta. Siemen kuvaa Jumalan Sanaa. Kun kuulemme ilosanoman Jeesuksen rakkaudesta ja uskomme sen, olemme niin kuin hyvä maa, joka tuottaa paljon satoa. Jumalan vihollinen yrittää kuitenkin saada meidät elämään ilman Jeesusta. Kaikki muut elämän asiat, pahat tai hyvät, voivat viedä meidät pois Jeesuksen läheltä ja unohdamme hänet kokonaan. Silloin usko kuolee niin kuin kasvikin voi kuolla rikkaruohoihin tai kuivuuteen. Näistä vaarin puheista muistin heti omat laiminlyöntini kasvimaalla, mutta onneksi saimme silti satoa. Vaari maksoi palkankin. 

”Minä istutin ja Pietu kasteli, mutta Jumala antoi kasvun”, sanoi vaari ja iski silmää. Jumala on kuitenkin aina kasvun antaja. Myös uskolle! (Oikeasti Raamatussa lukee Paavalin sanomana, että minä istutin ja Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.)
 1. Kor. 3:6    

P.S. Koulukin maistuu taas - ainakin välillä! Etäkoulu oli vähän aikaa keväällä kivaa, mutta koulussa on mukavampaa. Pysytään terveenä ja pysyköön korona kaukana!

- Pietu 

Pyhäseikkailu-tehtävät

Tehtävä 1

Siemen on itänyt ja kasvi tuottaa hedelmää. Piirrä syksyn satoa.

Tehtävä 2

Yhdistä toisiaan vastaavat numerot ja kirjaimet (esim. 1B, 2C). Katso apua Raamatun kylväjävertauksesta (Markus 4:1-).

Minne siemen putosi?
1 Tien oheen
2 Kallioiseen paikkaan
3 Ohdakkeiden sekaan
4 Hyvään maahan 

Mikä oli lopputulos?
A Vilja tukehtui
B Satona 30, 60 ja 100 jyvää
C Vilja kuivettui helteessä
D Linnut söivät siemenet

Vanhemmille

Jeesuksen kertomaa kylväjävertausta voisi käyttää apuna myös lasten kasvatusta mietittäessä. Kun kylväjä heittää siemeniä peltoon, jotkut niistä lentävät kalliolle, jotkut ohdakkeisiin ja jotkut tien oheen eivätkä kanna satoa. Tosin jotkut siemenistä putoavat hyvään maahan ja kantavat suuren sadon. Samalla tavalla me vanhempina kylvämme lastemme mieliin hyviä tapoja, rehellisyyttä ja kristillisiä arvoja. Aina ”kylvömme” ei näytä onnistuvan eikä tuottavan hyvää satoa. Tuloksia emme näe ainakaan heti.

Vertauksessa on kolme yksityiskohtaa rohkaisuksi lasten kasvatukseen.

  • Ensiksikin siemenen kylvää yksi ja sama henkilö (tapa kylvää ei siis vaikuttanut lopputulokseen). Suhteella on merkitystä!
  • Toiseksi: kaikki kylvetyt siemenet ovat samasta kylvövakasta (esimerkiksi ohdakkeiden tukahduttamat siemenet eivät olleet heikommasta erästä). Kasvatamme kaikkia samoilla periaatteilla!
  • Ja kolmanneksi: kylväjä ei voinut pakottaa erilaiselle kasvualustalle pudonneita siemeniä kasvamaan samaan lopputulokseen. Kasvattajina teemme vain parhaamme!


Tämäkin saa rohkaista vanhempia tärkeässä kasvatustyössä. Kaikki ei ole meistä vanhemmista kiinni! Ja lapsemme ovat erilaisia. 

Totta on kuitenkin sananlasku ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.” Usein kannattaa pohtia hetki myös omaa käytöstämme. Moitinko läheisimpiäni liian usein? Mitä ja millä tavoin puhun esimerkiksi puolisolleni lasten kuullen? Miten sovimme riitoja, pyydämme ja annamme anteeksi. Osoitanko arvostusta ja kunnioitusta perheenjäsenille ja muille ihmisille?

Saamme luottaa, että kasvatuksen kylvötyö tuottaa hyvää satoa: lapsemme muistavat opetuksemme ja esimerkkimme. Tämä kaikki luo pohjaa elämään ja ihmissuhteisiin.

Jeesuksen kertomassa vertauksessa ei mainita rukousta. Meillä vanhempina, hyvää lastemme mieliin kylväneinä ja usein myös epäonnistuneina, jää vielä yksi mahdollisuus auttaa kylvetty siemen hyvään satoon: rukous lastemme puolesta. Jumala on luvannut kuulla rukouksemme.