Marraskuun kirje

Hei,

Muistatko sinä uniasi? Yhtenä yönä näin hauskaa unta. Olin luolassa ja katkoin tulimiekalla jääpuikkoja katosta. Jääpuikkojen sisältä putosi karkkeja ja joskus sieltä lensi parvi vihaisia ampiaisia. Kun lakupalat putoilivat päälleni, alkoi luolan perällä kaikua oma nimeni. Heräsin siihen, että isä seisoi sängyn vieressä ja kuiskasi nimeäni.  Hän kysyi, että mitä minä huidoin ja inisin. Nauroimme yhdessä hassulle unelleni.

Seuraavan päivänä vaari tuli meille esittelemään uutta puhelintaan. Hän esitteli puhelimen sovellusta, jossa oli joka päivälle joku kohta Raamatusta. Sen päivän kohta oli 1. Samuelin kirjan 3. luvusta. Siinä Jumala kutsui nuorta Samuelia, joka asui Eeli-papin luona pyhäkössä. Samuel heräsi yöllä kuultuaan itseään kutsuttavan nimeltä. Hän luuli Eelin kutsuneen häntä ja meni tämän luo. Näin tapahtui kaksi kertaa. Eeli sanoi, ettei ollut kutsunut Samuelia ja lähetti hänet takaisin nukkumaan. Kolmannella kerralla Eeli ymmärsi, että Jumala oli puhunut Samuelille. Pappi opasti Samuelia vastaamaan ”puhu, Herra, palvelijasi kuulee”, jos hän vielä kuulisi kutsun.  Sitten Jumala kutsui vielä Samuelia, ja hän vastasi Jumalalle Eelin kehotuksen mukaisesti.

Muistin oman uneni ja kerroin sen vaarille. Häntä nauratti. Vaari jatkoi aiempaa keskusteluamme Isä meidän -rukouksesta sanomalla, että rukous ei ole vain meidän puhettamme Jumalalle, vaan Jumala puhuu myös meille. Kuvittelin Jumalan äänen olevan matala ja kaikuva kuten uneni luolaääni. Vaari opasti, että Jumalan ääntä kuulee harvoin sillä tavalla suoraan. Jumala puhuu meille erityisesti Raamatussa!

Pian minusta tuntui, että Jumala puhui minulle niin kuin olisin kuullut hänen äänensä. Raamatusta olin tietysti jo aiemmin oppinut, että mikä on oikein, mutta aina en halua tai pysty tekemään oikein.

Olimme Aapon kanssa koulun jälkeen kaupassa ja kävelimme karkkihyllyjä kohti. Meidän ikäisemme punahiuksinen tyttö sujautti huulipunan laukkuunsa. Mietin, että näinköhän oikein. Tyttö näytti pelokkaalta ja itkuiselta. Tönäisin Aapoa ja vilkaisimme toisamme. Huomasimme vaaleahiuksisen teinitytön kävelevän punapään takana tiukka ilme kasvoillaan. Olikohan kyseessä joku kiristystilanne?

Kuiskailimme havainnostamme irtokarkkihyllyillä valitessamme pusseihin herkkuja. Mietimme, että pitäisikö meidän mennä kertomaan asiasta jollekin aikuiselle. Samassa nämä tytöt tulivat viereemme. Se teiniblondi laittoi karkit pussiin ja punnitsematta niitä pisti ne äkkiä sen punatukkatytön laukkuun.

Tytöt lähtivät kassaa kohti. Silloin Aapo toimi. Hän lähti seuraamaan heitä ja vinkkasi minua peräänsä. Tytöt yrittävät kävellä jonon ohi, mutta onneksi jono oli pitkä ja monta ostoskärryä tiellä. Minä huomasin vartijan ja juoksin hänen luokseen ja änkytin sekavasti punapäästä, blondista, huulipunasta ja irtokarkeista.

Niin siinä sitten kävi, että tytöt jäivät kiinni. Näytti siltä, että isompi tyttö oli pakottanut sen nuoremman varastamaan.  Minusta tuntui, että Jumala kehotti minua toimimaan siinä tilanteessa. Olisi ollut väärin vain katsoa, kun isompi kiristää pienempää.

Varastaminen on väärin, mutta minusta oli vielä pahempaa se pakottaminen. Olisi ollut kauheaa, jos minua ei olisi vastaavassa tilanteessa auttanut kukaan. Olisinko uskaltanut kertoa asiasta kenellekään? Ehkä me autoimme sitä teinityttöäkin lopettamaan tyhmät juttunsa. Jumala puhui meille omantunnon kautta.

Tulipas kummallinen kirje! Aloitin unesta ja päädyin Samuelin kertomuksen kautta näpistysjuttuun. No, yhdistävänä tekijänä olivat karkit, paitsi eihän siinä Samuel-kertomuksessa mitään karkkeja ollut. Uusia seikkailuja kohti!        

- Pietu

Vanhemmille

Rukoillaanko teidän perheessänne? Luetaanko teillä Raamattua?

Rukous on puhetta Jumalalle. Rukouksessa voimme kertoa Jumalalle erilaisia asioita, iloja ja suruja, kiitoksia. Aina ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, maata mullistavaa kerrottavaa, vaan ihan pienikin asia riittää. Jumala kuulee ihan jokaisen asian, niin pienen kuin suurenkin.

Kun lapset kertovat vanhemmille päivän kuulumisia, siitä mitä on tehnyt tai mitä on tapahtunut, voi lasta kannustaa kertomaan asiat myös Jumalalle. Rukous tuo turvallisuutta, joka kantaa lasta läpi elämän.

Myös Jumala puhuu meille ihmisille, vaikka emme kuulekaan hänen ääntänsä. Jumala vastaa meidän rukouksiimme. Hän ei kuitenkaan vastaa aina sillä tavalla, kuin haluaisimme. Jumala ei ole mikään automaatti, jolta saa tilata kaiken mitä haluaa. Jumala kyllä tietää mitä tarvitsemme. Miten sitten tietää, että Jumala puhuu meille tai mistä tunnistaa Jumalan puheen?

Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Lukemalla Raamattua opimme tuntemaan Jumalaa ja hänen opetustaan. Raamatussa kerrotaan paimenesta ja hänen lampaistaan. Lampaatkin tunnistivat tutun paimenen äänestä ja seurasivat häntä.

Mekin voimme yhdessä lasten kanssa lukea Raamattua ja opetella tuntemaan Jumalaa. Luetaan yhdessä jae kerrallaan ja mietitään, mitä se tarkoittaa. Pieni hetki Raamatun luentaa yhdessä tuo hyvää mieltä. Se on vanhemman ja lapsen yhdessäoloa ja tuo meitä lähemmäs Jumalaa.

TI 24.11. klo 18-18.45 Koko perheen TASKULAMPPUSEIKKAILU kirkon pihassa ja LAULUHETKI kirkossa.

Pyhäseikkailu-tehtävät

Marraskuun Pyhäseikkailu-tehtävät löytyvät pdf-liitteestä, joka ei ole saavutettava.