Lokakuun kirje

Hei!

Olin käymässä vaarilla.  Hän oli paistanut lättyjä ja pyysi minua ottamaan jääkaapista hillopurkin. Rouskuttelin samalla itse kasvattamiamme porkkanoita ja otin purkin kannesta kiinni, ja hups!  Kansi jäi käteeni, ja hillopurkki putosi lattialle. Suustani pääsi ruma sana. Onneksi purkki oli muovia eikä lasia, ja hillo mansikkaa eikä mustikkaa, mutta voi sitä sotkua! Vaari tuli auttamaan siivouksessa. Vaari on paras!

Pyyhin jääkaapin ovessa olevasta kortistakin hilloa. Kortin teksti alkoi näin: ”Meijän taivahalline Tuatto! Olgah Pyhänny sinun nimi. Tulgah sinun valdu.”  Jotenkin kirjoitus tuntui tutulta ja vähän ymmärsinkin.  Vaari kertoi saaneensa kortin Venäjän Karjalasta Vitelestä.  Kieli oli suomensukuista aunuksenkarjalan kieltä. Sitten hoksasin, että kortissa luki Isä meidän -rukous. 

Vaari sanoi, että onneksi meidän ei tarvitse huutaa avuksi paholaista. Muistin heti äsken lipsauttamani ruman sanan.  Vaari jatkoi, että saamme pyytää Jumalalta apua niin kuin isältä.  ”Tai niin kuin vaarilta, sillä isä kieltää enemmän asioita”, lisäsin. Vaari hymyili ja pyysi minua kokeilemaan, jos osaisin rukouksen ulkoa. Osasin! Tiedän siihen liikkeetkin, jotka auttavat muistamisessa. Näytin ne vaarille ja hän yritti tehdä mukana. 

Pienenä muistin Isä meidän -rukouksen niin, että ”Anna leipää ja älä kiusaa!” (Jos olet ollut jo aiemmin kirjekaverini, olen tainnut 
tämän sinulle kertoakin.) Vaari sanoi, että tätä Jeesuksen opettamaa rukousta on hyvä rukoilla usein, koska se sisältää kaikki tärkeät asiat. 

Vaari kysyi minulta arvoituksen: Jos Teräsmies, Batman, hyvä ihminen ja paha ihminen kilpailevat, niin kuka voittaa? Veikkasin hyvää ihmistä. Vaari sanoi, että oikea vastaus on paha ihminen, koska muut ovat mielikuvitusolentoja. Hän jutteli vielä lisää: Hyvä Jumala haluaa auttaa meitä pahoja ihmisiä. Kun rukoilemme, eli puhumme Jumalalle, hän tulee avuksemme.  Rukoileminen auttaa myös meitä itseämme, sillä Jumalahan tietää tarpeemme muutenkin.

Mietimme vaarin kanssa, mikä on vaikein kohta Isä meidän -rukouksessa. Minusta on vaikea antaa anteeksi. Jösse, luokkakaverini, on kiusannut minua joskus. Vaikka olen antanut hänelle anteeksi, (ja tein itsekin väärin kostamalla), se kiusaaminen tulee minulle mieleen, jos meille tulee erimielisyyksiä. Pikkuveli Iisakkikin on usein niin ärsyttävä, ettei tee edes mieli antaa anteeksi tai pyytää anteeksi.

Vaarin mielestä vaikeimmalta tuntui rukoilla ”tulgah tovekse sinun tahto” eli tapahtukoon sinun tahtosi. Vaari sanoi, että Jumalan tahtoon oli varsinkin mummun (vaarin vaimon) kuoleman yhteydessä ollut vaikea taipua. Vaarilla ja mummulla oli ollut vielä paljon yhteisiä unelmia, ja mummu olisi halunnut nähdä lastenlastensa kasvua ja elämää. Vaari lisäsi samaan hengenvetoon, että mummu odottaa häntä taivaassa ja siellä sitten juhlitaan.
Muistin ukin (eli toisen isoisäni) kertoneen rukoilleensa joskus pikkupoikana itselleen samanlaisia hampaita kuin isomummulla, eli ne voisi ottaa yöksi pois. Jumala ei antanut ukille tekohampaita vaan ukki sai pitää omat hampaansa. Jumalan vastaus olikin parempi!  Vaari sanoi, että Jumala vastaa meille ainakin kolmella eri tavalla: kyllä, ei ja odota. Rukouksessa opimme elämään Jumalan varassa ja luottamaan häneen. 

Söimme lätyt ilman hilloa, sokerin kanssa, mutta hyviä ne silti olivat. Nam! ”Anna meille meidän jokapäiväinen lättymme”, sanoi vaari. 

- Pietu             

PS. Osaatko sinä ulkoa Isä meidän -rukouksen ja liikkeet siihen?

Tehtävät

Tehtävä 1

Jumala kuulee kaikki rukouksemme ja vastaa niihin ajallaan. Millaisia vastaukset voivat olla? 
Väritä ”rukousliikennevalot”, joissa lukee "Ei", "Odota" ja "Kyllä".

Tehtävä 2

Rukoilla voi monin tavoin ja eri sanoin. Jeesus opetti meitä rukoilemaan Isä meidän -rukouksen sanoin. 
Osaatko poimia seuraavasta joukosta oikeat vaihtoehdot.

ISÄ meidän/ heidän, JOKA OLET olemassa/ taivaissa.
PYHITETTY OLKOON SINUN nimesi/ tekosi. TULKOON sinun/ minun VALTAKUNTASI.  
TAPAHTUKOON SINUN TAHTOSI, MYÖS MAAN PÄÄLLÄ niin/aivan KUIN TAIVAASSA.  
ANNA MEILLE tänä/joka PÄIVÄNÄ MEIDÄN JOKAPÄIVÄINEN  lättymme/leipämme.
JA ANNA MEILLE MEIDÄN syntimme/tekomme ANTEEKSI, NIIN KUIN MEKIN turpiin/anteeksi ANNAMME NIILLE, JOTKA OVAT MEITÄ VASTAAN 
RIKKONEET.
ÄLÄKÄ SAATA MEITÄ koettelemukseen/kiusaukseen VAAN PÄÄSTÄ MEIDÄT rahasta/pahasta.
SILLÄ SINUN ON VALTAKUNTA JA kunnia/voima JA kunnia/ voima IANKAIKKISESTI. AAMEN.
 

Vanhemmille

Rukous on uskomme äidinkieli. Voisi melkein sanoa, että ilman rukoilemista ei ole uskoakaan. Rukoillessa turvaamme Jumalaan ja luotamme Hänen ohjaukseensa koko elämämme. 

Rukoillessa ihminen hiljentyy Luojansa edessä. Saamme avata sydämemme Isän edessä ja pyytää, kiittää ja ylistää. Voimme pyytää viisautta elämämme vaikeisiin ratkaisuihin, kiittää saamistamme siunauksista sekä ylistää Herraamme. Voimme myös rukoilla toisten puolesta, sitä kutsutaan esirukoukseksi. 

Rukouksessa oleellista ei ole se, että rukoilemamme asiat toteutuvat. Rukous muuttaa meitä itseämme huomaamaan ihmiset ympärillämme ja toimimaan toinen toistemme parhaaksi. Rukoukseen ei ole olemassa ”oikeita” sanoja tai tapoja. Kaikkein tärkeintä on se, että käännymme Jumalan puoleen ja haemme Hänen tahtoaan elämäämme.  

Rukoileminen opitaan esimerkin kautta. Iltarukoukset ovat siitä hyvä esimerkki. Sama rukous siirtyy sukupolvelta toiselle samanlaisena. Jos kotona ei rukoilla, voi se lapsellekin jäädä vieraaksi tavaksi. Rohkeutta ja uskallusta yhdessä rukoilemiseen!

Rukous on silta luokse Jumalan.
Rukous on polku luokse auttajan.
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen.
Rukous luo rauhan sydämeen.

Anna-Mari Kaskinen